Päätimme siis MA:n kanssa leipoa suklaakakun (kuinka suomalaista! :P) kekkereihin ja olimmekin jo kaupassa keräämässä kovalla vauhdilla munia, öjyä, kaakaojauhetta ynnä muuta, kunnes havaitsimme hyllyssä valmiin brownietaikinarasian. Tämä ratkaisi asian välittömästi ja työlään taikinan sekoittamisen sijaan sekoitimme vain valmiin jauheseoksen öljyn ja maidon kanssa sekä hutaisimme sekaan pari munaa ja avot! Apua tietysti saimme mitä korkeimmalta taholta. Ja taikinahan luonnollisesti sekoitetaan kattilassa, koska muuta sopivaa astiaa ei ole käytettävissä.
Erityisen kätevää tuossa valmiissa jauheseoksessa oli se, että paistoastia löytyi myös rasian uumenista. Tämä oli sikäli mainiota, että kuten taikinan sekoittamiseen, ei myöskään sen paistamiseen ollut käytettävissä mitään ihmeempiä astioita.
Käden käänteessä meillä oli siis brownie paistumassa uunissa.
Sivumennen sanoen, vaikka en kuollaksenikaan haluaisi asua Lobedassa, tuossa Jenan Pupuhuhdassa, niin ottaisin mielelläni kämpän, jossa olisi uuni ja pakastin. Ja asuisin mielelläni myös yhtä hienossa (lue: vastarakennetussa) talossa kuin L. Asettaa muuten jonkinasteisia rajoituksia ruokavalioon tuo uunin ja pakastimen puutos. Ja ehkäpä juuri siksi multa varisee tukka päästä. Monivitamiinivalmisteet, bring it on!
Brownien paistuttua komeasti seurasi vaativin vaihe. Päätimme koristella kaakun asiaan kuuluvasti ja ostimme purtilollisen koristekirjaimia. Jos muuten paakkelssin leipomisessa ei mennyt kuin se kaikkien tuntema kullin luikaus, niin koristeluun saimme tuherrettua aikaa lähes tunnin. Tästä se ajatus sitten lähti...
Noin tunnin kestäneen kirjaimien valikoinnin, ähertämisen, sorminäppärettymyyden manailun ja hihittelyn jälkeen näytti tältä.
Suomen lippukin siellä komeasti hulmuaa. Ja ei olisi muuten hulmunnut ilman MA:n apua. Hän kansainvälisenä persoonana oli tuonut Virosta mukanaan pieniä Viron lippuja toisin kuin yours truly, joka vanhana metsäläisenä ei ollut tullut moista ajatelleeksikaan. Kaivelimme sitten kuitenkin kiven silmästä valkoista ja sinertävää paperia ja niitä sekä maalarinteippia ja kynsisaksia hyödyntäen onnistuimme luomaan illuusion kansaamme niin ansiokkaasti ilmentävästä kansallissymbolista.
Jäätävän iltailman läpi suunnistimme L:n puhtoiseen, viihtyisään ja siivouskomerolliseen kämppään, jossa meitä odottikin mainio kattaus englantilaista pöperöä, jonka nimen olen autuaasti unohtanut, mutta hyvää se oli.
Muumapappa totesi tähän väliin Heikki Kinnusen äänellä, että Eikussyömään!
Aitoitalialaiseen tapaan italialattaret saapuivat tienoille, kun me olimme jo syöneet, mutta kaivoimme kuitenkin välittömästi aterimet takaisin esiin tyttöjen tuomat pöperöt nähtyämme. Italialainen ragu ja peruna-makkarapaistos, josta en ennättänyt edes ottaa kuvaa ennen kuin se katosi parempiin suihin maittoivat aina ähkyyn asti.
Onneksi jälkiruoka syödään jälkiruokamahaan, koska nyt oli aika käydä browniemme kimppuun. Urheasti pienet brownie-Suomi ja -Viro puolustautuivat veitsen muodossa esiintyvää vihollista (it's probably Russia) vastaan, mutta lopulta joutui Suomi luovuttamaan pienen palan itsestään tuon valtavan vihulaisen edessä.
Ilta päättyi siihen, että kierimme ratikkaan ja kotiin päästyäni totean naapureiden pitävän taas bileitä, mutta tälle kertaa se ei yllättäen haitannutkaan yhtään, vaan nukahdin mahani viereen alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti