No, minä menen reippaana tyttönä ilmottautumaan kursseille, jolloin selviää, että mun pitää kuitenkin tehdä kielikeskuksen tasokoe. Ja mikä mielenkiintoisinta, mun pitää itse valita, minkä tason kokeen haluan tehdä. Ei siis niin, että menen kokeeseen, jossa selvitetään mun kielitaitojen taso, vaan minä itse päätän, että teenpä tuosta tuon A-tason testin niin pääsen helvettiin täältä. Teen testin noin vartissa ja saan kuulla, että voin tulla iltapäivällä kyselemään tuloksia. Tässä vaiheessa alkaa jo hieman keittää, koska vaikka lähdin edellisen illan Kneipen tuorilta kotiin ajoissa, niin naapurin hilpeät ranskalaispojat päättivät pitää bileet, jotka jatkuivat puoli kuuteen aamulla ja näin ollen meikäläinen seinän takana valvoi myös puoli kuuteen eli pientä väsymystäkin alkoi olla ilmassa. Lisäksi tosiaan taas mun tuurilla sattui tuohon aamun suulliseen kokeeseen mun ryhmään lähes natiivi puhuja, joka tietysti sai mun änkytyksen vaikuttamaan entistä säälittävämmältä. Siis voisiko joku ystävällisesti kertoa, että jos vanhemmat ovat saksalaisia, niin miksi helvetissä heidän lapsensa opiskelee Saksa vieraana kielenä -opinto-ohjelmassa? No, menin sitten hermolepäämään MA:n kanssa kaupungille ja syömään tuohon pääkampuksen isoimpaan mensaan, jossa palloilimme MA:n kanssa kuin kaksi aropupua, koska kaikki on niin outoa ja tiskejä on het miljoona. Tarjolla on hedelmiä, viittä erilaista jälkiruokaa, neljä erilaista pääruokaa, erilaisia juomia ja salaattipöytä. Ja kaikesta tietysti maksetaan erikseen. Lopulta pääsemme syömään hikisinä ja uupuneina. Tämä on kovaa hommaa tämä vaihtarina olo. :D
Ruuan jälkeen lähdin kielikeskukseen ja matkalla löysin myös ATS-kokeen tulokset. Oma tasoni on M2 eli sama kuin oma arvioni tasostani oli (vastaa kansainvälistä tasoa B1). Kielikeskuksessa ollaan kuitenkin yhtäkkiä sitä mieltä, että tasoni on A2 eli yhtä alempi kuin tuossa ATS:n kuuden sivun ja suullisen kokeen jälkeen saadussa arviossa. Ja tämä arvio tehdään mun hätäpäissäni riipaiseman kokeen ja jonossa, toisten jonottajien kuullen tehdyssä kolmen minuutin keskustelussa, jossa yritän sönköttää, että haluaisin opiskella kieltä kielikeskuksessa ja tehdä vain tuon yhden seminaarin ATS-opinnoissa. Eipä ole mun selittelyistä apua, vaan saan tuomion, että mun pitää mennä viiden opintopisteen A2-kurssille kolmen 3 pisteen omantasoiseni kurssin sijaan. Ja tässä vaiheessa huomataan myös, että rekisteröitymiseni noille kolmelle kurssille ei ole mennyt perille, vaikka olen saanut niistä myös vahvistussähköpostin. Tässä vaiheessa meinasi suusta päästä sarja perisuomalaisia sanoja, joiden osaamista muuan italialainen tyttö minulle eilen esitteli ("And there is also this.. ööö... is it fuittu?" "Yes, hmm, I think it's more like.. v***u."). Ja tämä kyseinen sarja pääsikin suustani, kun huomasin kotona, että tämä kyseinen kielikeskuksen kurssi, jolle mun pitäisi mennä menee päällekäin sen ainoan kurssin kanssa, jonka haluaisin tehdä ATS-opinnoissa. Puhumattakaan, että erittäin monet hissan kurssit menevät päällekäin näiden kaikkien kanssa. Aargh! Että sori vaan Kela, olisin niin mielelläni opiskellut täällä, mutta koska se on mahdotonta, niin joudun keskittymään vain oleiluun ja reissaamiseen. Ensimmäistä kertaa kyllä yliopistossa törmään siihen, että kielletään osallistumasta jollekin kurssille, mutta kaikkea sitä näemmä täällä maailmalla oppii.
Ja mitä tulee suuresti odotettuun kapakkakierrokseen, niin se kuten myös viime viikon international dinner olivat molemmat erittäin paskasti organisoituja ja eilinen ilta olikin melkoinen pettymys. Erasmus Alumnien kannattaisi jättää tapahtumien järjestäminen mun ja MA:n harteille, niin niistä tulisikin jotain. :D Ihan oikeasti, jos kaupungissa on 500 vaihtaria, niin miksi ihmeessä niille suunnatut tapahtumat järjestetään noin 30 henkeä vetävässä kellarissa. No pääsipä sitä näin vanhempana tieteenharjoittajana seuraamaan sivusta, kun ujot slaavipojat muutaman hömpsyn jälkeen riehaantuvat ja tyttäret joutuvat ykskaksyllättäin italialaisten saamamiesten pauloihin. Kaikkea sitä. :D Itse poistuin Muumipapan kanssa kotiin siinä vaiheessa, kun koko kapakkakierros pysähtyi yhteen baariin, jossa sai polttaa sisällä. Taas sitä muistaa olla niin onnellinen, että Suomessa ei saa juuri missään enää polttaa. Katku vaatteissa on täysin kuvottava. Josta päästäänkin kätevää aasinsiltaa pitkin siihen, että hyödynsin ensimmäistä kertaa pyykkitupaa täällä. Nyt on ympäri kämppää kuivumassa puhtaita vaatteita ja yksi osin huovuttunut neuletakki. Note to self: hienopesu 40-astetta -ohjelma saattaa sisältää hämmästyttävästi noin 100-asteisen huuhtelu/linkousohjelman, jonka seurauksena villatakin oikominen kuivumaan muuttuu astetta haastavammaksi. Epäilen pesutuvan pyykkikoneen olevan intialaista alkuperää. Intialaisessa pesukoneessa, jos niitä siellä valmistettaisiin, saattaisi olla myös lisäbonuksena esim. happolisä viimeiseen huuhteluveteen tai valkaisuaineen vakiokäyttö silkkipesuohejlmassa.
Sinäänsä tuo kapakkakierros jäi kyllä plussan puolelle, kun pääsi jälleen haastelemaan monikansallisen ihmisjoukon kanssa ja lopulta sitä huomaa kuitenkin, että kaikki ovat suhteellisen samanlaisia. Toisin kuin kielet. Oli jokseenkin haastavaa yrittää vastata illan kysymyksiin: Eikös Suomessa ole jotain parikymmentä sijamuotoa? Miksi? Miksi suomen kielessä on niin paljon kaksoiskonsonantteja ja -vokaaleja? Ööö... En minä vaan tiedä, minä vain puhun tätä kieltä (ja tällä hetkellä vielä aika huonosti, kirjoittamisesta puhumattakaan). Ja sitten hihitellään puolin ja toisin toisten lausumiselle. Esim. mun tapa lausua sana mixture kirvoitti hysteerisen hihityksen englantilaistytössä, joka yritti samalla epätoivoisesti lausua mun nimeä ja erityisesti ensimmäistä ärrää. Ei siis muuta kuin jatketaan harjoituksia! :)
Kuvissa Muumipappa valistaa nuorisoa iloliemen haitoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti