Ai mitenkä niin hemmetin pitkä tauko kirjottamisessa... Veti tuo loppusyksy ja joulunaika henkilön aika tiukille, eikä oikein tutkimussuunnitelman, luentopäiväkirjojen ja tenttien lomassa pystynyt kykenemään mihinkään nerokkaaseen blogikirjoitteluun. Ei sillä, että kykenisin nytkään, mutta mieleeni juolahti muuan kirjoitus, jonka riipustelin Facebookiin melkein tasan kaksi vuotta sitten. Tuo samainen kirjoitus on tuossa alla ja siinä kiteytyy mainiosti muutamia asioita minusta. Paria kohtaa muokkasin, sillä niihin on tullut muutosta sittemmin.
1. Olen perustavanlaatuisella tavalla sitä mieltä, että hilla on hilla, lakka on se, mitä vedellään puisiin esineisiin, etteivät ne lahoa ja suomuurain ei ole mikään.
2. Voin juoda uskomattomat määrät teetä. Mutta vain maidon kanssa.
3. En epäröisi astua 10000 ihmisen eteen esiintymään, mutta pelkään neuroottisesti puhelimella soittamista.
4. Minulla on vaikeasti monivammainen pikkuveli, joka on vaikuttanut elämääni ratkaisevalla tavalla sekä isosisko ja -veli, joiden merkitys on tuskin vähäisempi.
5. Luulin 25 vuotta olevani koiraihminen, kunnes oikeasti tutustuin kissoihin.
6. Rakastan kuoroani. Hillittömästi, pelotta, ehdoitta.
7. Minulla oli silmälasit 20 vuotta.
8. Ystävystyn niin hitaasti, että lähipiiriini pääsevät vain sitkeimmät. Tai yhtä hitaat. :) <3
9.Toivoisin haluavani lapsia jonain päivänä, mutta pelkään, että en.
10. Olen Buffy Vampyyrintappaja -addikti ja säälin kaikkia, jotka eivät ole tajunneet sarjan nerokkuutta kaiken teiniglitterin alta.
11. Olen kinesteettinen ihminen. Minun on saatava koko ajan kosketella jotakin. Halaisin ja muutenkin hellisin ihmisiä jatkuvasti, jos en olisi niin ujo.
12. Olen edelleen hyvä ystävä vanhan musiikinopettajani kanssa.
13. Kärsin aiemmin katastrofaaliset mittasuhteet saaneesta kroonisesta migreenistä, joka onneksi talttui 1½ vuoden järeällä lääkekuurilla.
14.Olin kiltti ja pelokas lapsi, joka kuitenkin onnistui murtamaan vasemman kätensä sylkäistessään purkkaa autosta. Ja oikean kaatuessaan pyörällä. Ja saamaan aivotärähdyksen.
15. Pohdiskelen usein suvaitsevaisuuden käsitettä.
16. Haaveilen toisinaan kätilön ammatista. Tai arkeologin. Historia on parhautta!
17. Tein lapsuudessani ruumiinavauksia loukkuihin kuolleille myyrille.
18. Minua ärsyttää suunnattomasti (ja sen myös saa kuulla), jos joku puhuu esim. Iso-Syöteestä tai jopa Oulusta Lappina. Sehän on sama kuin sanoisi Tamperetta Helsingiksi, perhana!
19. Vaikka olen entisen, sivutoimisen poromiehen tytär, yövyin ensimmäisen kerran ulkona teltassa 16-vuotiaana Ilosaarirockissa ja olin ensimmäisellä vaelluksellani liki kolmikymppisenä.
20. Olen kauhea itkupilli, jota yritän peitellä ja sitten purskahdan itkuun mitä epäsopivimmissa tilanteissa. Lisäksi olen kova liioittelemaan, sitä en kyllä edes yritä peitellä.
21. En ole vielä löytänyt omaa polkuani ja sen löytäminen on elämäni suurin ja kipein haave.
22. Haluaisin nähdä valaita niiden luonnollisessa elinympäristössä.
23. Tykkään lukea ja paljon. Lähinnä sellaista, jossa on jännitystä tai mysteerejä.
24. En tykkää lihasta millään tasolla, mutten ole tyylipuhdas kasvissyöjäkään.
25. Olen onneksi vihdoin tajunnut, että vain luottamalla ystäviinsä voi löytää sen, mikä on kauneinta, parasta ja ainutlaatuisinta ystävyydessä ja ihmisyydessä yleensä.
Toivon hirveästi, että jotenkin tuo oma polkuni olisi nyt löytymäisillään, vaikka tammikuu, joka on vuoden hirvittävin kuukausi ja tulen eittämättä kuolemaan jonakin tammikuuna, ei hirveästi moista uskoa kasvatakaan. Koetan kuitenkin toisinaan, hetkittäin luoda uskoa itseeni, vaikka kaikki tuntuisi ylivoimaiselta. Yritän ajatella, että omalta mukavuusalueelta poistuminen on hyväksi, eikä suinkaan vain vittumaista, nöyryyttävää ja ahdistavaa. Onkohan maailmassa ainuttakaan ihmistä, joka on negatiivisempi kuin minä? :D Onneksi elämässäni on ollut aika, jolloin koko maailma kääntyi vuodessa päälaelleen, joten miksei niin voisi käydä nytkin. Vuoden päästä tiedän, miten kävi ja nyt voin vain toivoa parasta.
