Kielestä ja tutoreista. Ja vähän byrokratiasta.

On tämä kyllä touhua, sano. Vuokrasopimuksen, pankkitilin ja opiskelijakortin pyhä kolminaisuus näytti tänään taas kyntensä. Maksaakseni vuokran ja -takuun sekä opiskelijamaksun tarvin pankkitilin. Pankkitiliä varten taas tarvin passin, todistuksen opiskelijuudesta ja pysyvästä osoitteesta Saksassa, joista kaksi viimeistä vaativat omat ilmoittautumis- ja jonotusoperaationsa. Avattuani pankkitilin minun täytyy ilmoittaa vuokratoimistoon pankkitilini ja koska sillä on rahaa, että vuokra voidaan veloittaa. Lisäksi sinne pitää toimittaa kopio opiskelijakortista, jonka saadakseen pitää maksaa opiskelijamaksu, tulostaa siitä kuitti, josta pitää ottaa kopio, joka toimitetaan kv-palveluihin kera eurooppalaisesta sairaanhoitokortista otetun kopion, minkä jälkeen parin päivän kuluttua saan kortin, josta voin ottaa kopion, jonka toimitan vuokratoimistoon. Oijoijoi, tätä saksalaista byrokratiaa. Ja lisäksi pankkitilissä on sellainen jännä säädös, että joka kuun 28. päivä pitää käydä tulostamassa maksupäätteellä, joka sijaitsee pankin eteisessä, tilitapahtumat kuluvalta kuulta tai muuten ne lähetetään postissa ja siitä joutuu maksamaan. Sellaista vaihtoehtoa, että niitä tilitieotoja ei halua ollenkaan paperilla, ei olekaan. Tämä on vähän kuin hightecin ja keskiajan risteytys tämä Saksa.

Tänään on muutenkin ollut jännät paikat, kun piti viimein vähän ryhdistäytyä noiden opintojen kanssa ja käydä kyselemässä, että mitä helvettiä. Olin ajatellut osallistua sekä kielikeskuksen että saksan laitoksen kursseille (Deutsch als Fremdsprache) ja huomasin tässä, että kuinka kätevää, molempien organisaatioiden kielikoe on samaan aikaan eri paikassa. Tämän asian selvittäminen ei kuitenkaan käynyt käden käänteessä, vaan vaati paitsi vierailun kv-palveluissa myös parin meilin kirjoittamista, joskin koko asia olisi selvinnyt illan kieliopintoinfossa. Näin. Pitäisi aina muistaa vanha kunnon sanonta: Tyhmä töitä tekee, laiska pääsee vähemmällä. No, lopputulemana, yksi kielikoe riittää molempiin opintoihin. Saatoin myös löytää suosikkiopettajani, sillä noiden DaF-opintojen (tai oikeammin ATS-opintojen) koordinaattori tuntui olevan ihan mainio heppu, rento ja hauska. Kiinnostukseni germanistiikan opintoihin kasvoi heti eksponentiaalisesti ja historia saattaa nyt jäädä vähän lapsipuolen asemaan, mutta kieltähän tänne ollaan tultu oppimaan. :)

Kielen oppiminen ei tosin käy ihan käden kääntessä. Vaikka mulla on pohjalla yo-kirjoitukset lyhyestä saksasta (okei, niistä on ehkä yksi ihmisikä) ja pari muistinvirkistyskurssia yliopistolla viime keväänä, niin sanavarasto meinaa olla niin surkea, että alkeellinenkin keskustelu on ihan tervan juontia. Kuten Facebookissa vitsailinkin, niin ei sitä Lederhosenin, Tiroler Hutin ja Sauerkrautin varassa ihan mitään small talk -ihmettä pysty tekemään. Onneksi mulla on pari kaveria, jotka puhuvat mulle tiiviisti saksaa (täällä kaikki eivät toki edes puhu englantia) ja vaativat myös minua puhumaan ja korjaavat kielioppivirheitä sekä täydentävät sanoja. Huvittavaa kyllä, vielä pari viikkoa sitten olisin ehkä kuollut häpeästä, jos joku olisi korjaillut mun sanomisia, mutta nyt se tuntuu vain helpottavalta. :D Ja kuten aiemmin elämässä todettua, julkinen nöyryytys on paras opettaja. Tiedän, että kohta pitää tehdä päätös puhua vain saksaa, koska tällä hetkellä mun kieli on sellaista sillisalaattia, että alta pois. Samassa lauseessa on sanoja englannista ja lähes joka lauseessa vähintään yksi "und", vuokrasopimus on aina kielestä riippumatta Mietvertrag ja lisäksi suomalaisia sanoja, kuten joo ja hei, tulee myös yhtenään suusta. :D Mutta on kyllä uskomatonta, miten kaksi viikkoa sitten en uskaltanut puhua kenellekään englantia ja nyt posotan sitä menemään myös natiivien kanssa. Toki tajuan tekeväni koko ajan hirveitä kielioppivirheitä ("I don't know nothing"), mutta ainakin luulen, että tähän asti useimmat ovat ymmärtäneet, mitä solkotan. Ja vaikka saksan kanssa onkin niin epätoivoista vielä, niin aion ottaa niin paljon saksan kursseja, että kielen on jopa umpiluisessa kallossani alettava sujumaan. Niin kerta. :) Tokihan itken tätä päätöstä varmaan tuhat kertaa yrittäessäni takoa sanoja ja kaikkea muuta scheissea päähäni.

Mutta asiasta toiseen. Oli todellakin ennenaikaista iloita siitä, että täällä tuo tutor-systeemi toimii ja on hyvä. Toki systeemi onkin hyvä, mutta on ihan yksittäisestä tutorista kiinni, miten hän toimii. Olen täällä kateellisena kuunnellut, kun kaverit kertovat, kuinka tutorit ovat käyneet heidän kanssa baarissa ja lenkillä sekä kutsuneet bileisiin, maksaneet opiskelijamaksuja omilta tileitään, jotta tutoroitavat saisivat opiskelijakorttinsa mahdollisimman pian, esitelleet kaupunkia ja ennen kaikkea auttaneet käytännönasioiden hoidossa. Minähän näin oman tutorini viime viikolla kerran ja silloinkin hän oletti, että olin jo hoitanut yliopistoon ilmoittautumisen itse. Sittenhän sain hoitaa itse bürgerservicessä käynnin, atk-keskuksen ilmoittautumisen ja nyt vielä tuon vuokrasopimuksen teon. Ja lisäksi kaikkialle, mihin muut tulivat tutoreidensa kanssa, minä menin yksin. Tänään tosin tutorini oli mukana pankissa ja vaadin hänet myös esittelemään mulle pääkampuksen, jossa olin aiemmin vain piipahtanut ja jossa kuitenkin suurin osa luennoista yms. on. Mutta toisaalta tämäkin on ollut näytön paikka itselle. Olen pystynyt hoitamaan itse sellaiset asiat, joita vielä viikko sitten en ikinä olisi uskonut kykeneväni. Onneksi täällä on niin paljon vaihtareita, että heistä on ollut tukea ja apua ongelmatilanteissa ja lisäksi kv-palvelut toimivat täällä oikein mainiosti. Torstaina pääsen kokeilemaan, miten toimii historian laitoksen Erasmus-koordinaattori, kun menen kyselemään häneltä sopivia kursseja kokeiltavaksi. Yksi helpotus näiden asioiden hoitamisessa on se, että ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä. En ole vielä tavannut ainuttakaan asiakaspalvelussa olevaa tyyppiä, yhtä kaupan kassaa lukuunottamatta, joka ei olisi ystävällinen. Ja oikeasti ystävällinen, ei vain sellainen ei-epäystävällinen. Ja monessa paikassa tuntuu hymyllä saavan anteeksi kömpelöä kommunikaatiotaan ja ymmärtämättömyyttään. Mitenköhän huomisessa kielikokeessa, selviäisikö siitä pelkällä hymyllä? :)

Kuvat otettu JenTowerista. Tuolta täällä näyttää.