Pelkoa ja inhoa Tallukkalassa

Ääh, miksi syksyn pitää olla tällainen harmaa ja ankia? Arvostaisin enemmän aurinkoista ja ruskan väreissä hehkuvaa syksyä kuin sateista ja synkeetä.

Viimeisen kymmenen päivän aikana tunnelmat ovat menneet laidasta laitaan. Välillä olen meinannut ahdistua hengiltä ja välillä tuntuu huikasevasti, että kaikki sujuu. Tilanne on nyt faktapuolisesti tasoittunut, kun selvisi minullekin viimein ja yksiselitteisesti, että filosofian maisterin tutkintoon mun tarvii tehdä halutessani vain historian opintoja, koska aloitan siis maisteriopinnoista heti, kun saan aineopinnot tehtyä eli tämän vuoden jälkeen. Ja samalla selvisi, että opettajaopintoihin pääsy on meikäläiselle ihan hemmetin vaikeaa. Tai siis ei pääsy kai ole sen vaikeampaa kuin muillekaan, mutta tuon rahakysymyksen takia opintojen ajoittaminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta. Pedagogisiin opintoihin kun voi hakea vasta, kun aineopinnot ja kasvatustieteen peruskurssit on tehty, joten mulla mahdollinen aloitus venyisi siis syksylle 2012 ja ensi lukuvuonna pitäisi siis hommailla jotain muuta. Ja kysymyshän on, että millä rahalla?

Nyt siis rassaan aivojani epätoivoisilla suunnitelmilla, että mitä, missä ja milloin. Ja jos en edes yritä nyt niihin pedagogisiin, niin koska sitten. Ja missäköhän välissä ajattelin väsätä graduni (tämähän toki on äärimmäisen ajankohtaista, kun pro seminaarin aihekaan ei ole valmiina, työstä itsestään tietenkään puhumattakaan...)? Hitto. Kun viimein tietää, mitä haluaa, niin siihen ei ole aikaa eikä rahaa! Saateri! Tietysti voisin skipata koko opettajahomman ja tehdä opintoja museologiasta ja valmistua säädyllisessä kahdessa vuodessa, mutta kun ei halua! Ja kun meinaan sinne vaihtoonkin lähteä...

Sehän tässä vasta rassaakin. Päätin hakiessani opiskelemaan, että jos pääsen niin vaihtoon on lähdettävä, koska muuten en ikinä saa rauhaa. Olen kuitenkin aina ajatellut itsestäni, että olen se, joka lähtee vaihtoon ja vaikka ajatus on hautautunut aikojen saatossa pelkoon ja epävarmuuteen, niin nyt haluan kuitenkin edes yrittää. Vaikka koko asia tuntuu kyllä edelleenkin aivan kammottavalta. Niin pieni ihminen sitä kuitenkin vielä on.

Vintagee vai retroo?

Hipihipi! Kaksi opiskelupäivää takana ja plakkarissa 25 opintopistettä. Repikää siitä! :D Eli olimme amanuenssin kanssa samaa mieltä siitä, että onhan se nyt järjetöntä tehdä samat opinnot kahteen kertaan, joten sain aiemmat historian perusopintoni hyväksiluettua. Todellinen helpotus, joka vaihtui tietysti lievään paniikkiin, kun samainen amanuenssi kehotti ilmottautumaan samoin tein tutkielmakollokvioon (tunnetaan muutamissa (kymmenissä) muissa aineissa pro seminaarina). Ja äkillisessä itsevarmuuden puuskassa näin myös tein. Alan sitten heti viiden vuoden historianopiskelutauon jälkeen tekemään tulevaa kandin työtäni. :D Jos en olisi niin helpottunut noista korvaavuuksista, alkaisin varmaan itkeä kauhusta. No, ei sentään, kyllähän minä sosiologian gradun väsänneenä yhden historian seminaarityön teen. Huomatkaa, mikä itsevarmuus! Uusi uljas Tallukka!

Illalla oli fuksien illanvietto (sehän se olisikin, kun illalla olisikin esim. aamupäivänvietto...) tuossa Sohvilla. Siinä sitä jotenkin tajuaa oman ikänsä, kun sanoo ääneen, että "Kun minä aloitin opiskelut silloin kymmenen vuotta sitten...". :D Miten erilainen ihminen sitä olikaan silloin. Vaikka välillä tiedän olevani hyvin rasittava räpätäti, niin kyllä tänäänkin olen niin onnellinen, että olen se puhelias ja avoin Talliainen, joka oikeasti olen. On kummallisesti helpottavampaa olla oma itsensä ja höpöttää ja huitoa ynnä mellastaa kuin istua hiljaa nurkassa kuuntelemassa muiden puheita. Ihmiselle, joka on luontaisesti yleensä huomion keskipisteenä, on näemmä traumaattisempaa olla luontonsa vastaisesti hiljaa kuin esim. se, että joku kyllästyy mun melskaamiseen ja vaikka sanookin siitä. Miksi kukaan ei kertonut, että omana itsenä oleminen on näin mukavaa? ;)

Illan tuoksinassa huomasin myös olevani kolmatta kertaa uutena opiskelijana, vaikka siis en ole uusi ihmisenä enkä myöskään opiskelijana. Mitä ihmettä! Olenko minä siis uusvanha eli retroa vai ihan vaan vanha eli vintagea? Samapa se, nykypäivänä ovat haluttua kamaa molemmat. :)

Päivä 0

Jaiks! Nyt se on sitten totta. Opiskelu on alkanut ja samalla kätevästi myös kaikki epäilykset, pelot ja paniikki. Greit... No ei maar, epäselviä asioita vaan on heti alkuun niin paljon, että ei tämmöinen hätähäinen meinaa jaksaa odottaa niiden selviämistä.

Yllättäen olin fuksiporukan vanhin. :D Muut olivat 18-23-vuotiaita ja poikia oli yllättävän paljon verrattuna vaikkapa muinoin Rovaniemellä sosiologian aloittaneisiin kahteen mieshenkilöön. Tuntui varsin hullunkuriselta tepastella paikasta A paikkaan B isossa laumassa paikoissa, jotka kuitenkin ainakin pääosin tunnen. Onhan tämä nyt kuitenkin aika suuri helpotus, että tuntee paikat ja muutenkin meiningin edes jossain määrin, vaikka tietysti tällaiselle dinosaurukselle on myös monia uusia asioita, kuten tuo Korppi, jota käytettiin mun aikana aika minimaalisesti. Mutta eipä sen käyttö mitään ydinfysiikkaa liene, joten ehkäpä siitäkin selviää.

Eniten kauhistuttaa taloudellinen selviäminen. Huomenna menen kyselemään mun hissan perusopintojen perään, koska jos en saa niitä korvattua, niin joutunen tekemään pitkän ja hitaan harakirin, kun kuolen nälkään ja palellun ulos, kun en voi käydä töissä, enkä saa tukea ja menetän asunnon ja toimeentulon. Ei totisesti kannata valita väärin ensimmäisellä opiskelukerralla. Eikä ainakaan olla niin torspo, että suorittaa nuo väärin valitut opinnot vielä loppuun opintotuettuna. Onhan toki aina mahdollisuus, että lopettaisin nykyisessä työpaikassani ja hakisin jotain muuta hommaa, mutta luvalla sanoen niin monta muutosta yhteen syssyyn kyllä hieman mietityttää. Ei tässä nyt kuitenkin niin pärjääviä vielä olla.

Epävarmuus ei totisesti ole meikäläisen vahvimpia puolia. Tai siis epävarmuuden sietäminen. Täytyy vain koettaa rohkaista itseään, että eipä sitä yrittämättä mitään saa. Niin paljon on kuitenkin pienellä panostuksella muuttunut, että ehkäpä tämäkin vielä iloksi muuttuu. Ja muuttuuhan se, eipäs nyt olla niin negatiivisia. :)