Stereotypioita

Kuukausi täynnä täällä. Kliseisesti aika tuntuu älyttömän pitkältä ja toisaalta älyttömän lyhyeltä. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta paljon saa vielä vettä virrata Jeesiöjoessa, ennen kuin tavoitteet täällä ololle ovat täynnä. Kuukauden tiukan observoinnin jälkeen olen halukas levittelemään tekemiäni stereotyyppisiä havaintoja kanssaulkeroista ja tietysti myös isäntäkansasta. Heti ekalla viikolla kielikurssilla tuli kiinnitettyä huomiota joihinkin pikkuasioihin, jotka tuntuivat yhdistävän tietyn kansallisuuden omaavia ihmislapsia. Toki olen huomannut, että pohjimmiltaan kaikki ovat kuitenkin vain ihmisiä, joilla on samat ongelmat kaikkialla, mutta huvin vuoksi on silti kiva vähän lokeroida ihmisiä. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen.

Italialaiset

Olen törmännyt täällä vain naispuolisiin italiaanoihin ja nimen kanssa osuu lähes aina oikeaan, jos kutsuu ihmistä Valentinaksi tai Luciaksi. :D Kaikista perustavin stereotypia ruuan merkityksestä italialaisille ei itse asiassa ole mikään stereotypia, vaan totista totta. Harvoin olen nähnyt pastan keittämiseen keskityttävän niin suurella vakavuudella kuin italialaistyttöjen tarttuessa puuhaan. Veden tulee olla kiehuvaa, suolaa pitää olla riittävästi, muttei liikaa ja pastan tulee olla just eikä melekein al dente. Olisi mukava itsekin omaksua edes osa ruokaa kohtaan tunnetusta kunnioituksesta, sen sijaan että vetelen täällä pussipastaa pahimpaan nälkään, koska se on nopeiten valmistuva ruoka. Toinen asia on, että italialastytöt ovat kovia juhlimaan. Siis kun nämä tytöt ovat liikkeellä, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. :D Ja lisäksi kaikki tuntuvat olevan kiintyneitä paksuihin silmänrajauksiin. Ja kun sanon paksuihin, niin tarkoitan sellaisia mustia puolen sentin levyisiä kajalilla tehtyjä kaistaleita luomella.

Britit ja irlantilaiset

Tähän lajityyppiin en ole päässyt hirveästi tutustumaan, koska porukka tykkää pysytellä omissa oloissaan, poikkeuksena englantilainen L, joka hengailee taas kaikkien muiden paitsi näiden maanmiestensä kanssa. Ovat hieman sisäänpäinlämpiävä porukka ja vaikka suurin osa on opiskelemassa täällä saksaa, niin puhuvat kuitenkin mielummin englantia myös saksan kursseilla. :D Lisäksi heidän saksan lausuntansa on niin karmeaa, että minä en ainakaan ymmärrä yhtään mitä he sanovat ja toisaalta on myös vaikea havaita puhuvatko he englantia vai saksaa. Moni heistä onkin, jumalan kiitos, Korrektive Phonetik -kurssilla.

Tsekit ja slovakit

Näitä on paljon. Puhuvat poikkeuksetta erittäin murteellista, mutta hyvää saksaa. Viihtyvät myös omassa porukassaan, mutta ovat mukavia, jos heidän seuraansa uskaltaa tuppautua. Tsekit tuntuvat olevan varsin isänmaallisia. Molemmat on helposti voitettavissa puolelleen esittelemällä osaamiaan böömiläisiä tai slovakialaisia kansanlauluja. Sietävät yllättävän hyvin erittäin huonosti puhuttua saksaa, mistä syystä näitä on lähipiirissäni kohtuullisen monta.

Itä-aasialaiset

Häpeäkseni joudun niputtamaan kiinalaiset, etelä-korealaiset ja japanilaiset samaan nippuun, koska en ole päässyt erityisen läheisesti tutustumaan näiden kansallisuuksien eroihin. Kiinalaiset ovat ehkä pidättyväisempiä kuin kaksi muuta ja viihtyvät omassa porukassaan. Tällä porukalla on yleensä ryhmän hienoimmat elektroniset sanakirjat, IPodit/-padit ja muut elektroniset rensselit. Korealaiset ainakin ovat hauskoja, puheliaita ja ystävällisiä. Ehkäpä oma pidättyväisyyteni estää tekemästä lähempää tuttavuutta. Kaksi pidättyvää yhdessä ovat kuin vesi ja öljy.

Venäläiset

Venäläisiä tai entisen Neuvostoliiton alusmaista tulevia täällä on melko liuta. Venäläiset ovat kovasti itsevarmoja, mutta haisevat yleensä joko hielle tai hillittömästi hajuvedelle tai molemmille.

Saksalaiset

Saksalaiset... Hmm. mitäpä sanoa tästä kansasta. Kuten olen todennut, niin täällä ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia sekä puhuvat paljon ja nopeasti. Kaikki pukeutuvat Jack Wolfskinin vaatteisiin ja kaikilla on Deuterin reppu. Kaikin puolin pukeutuminen ainakin täällä on joko hyvin urheilullista tai kirjallisuuden opiskelija -tyyliä (vakosamettia, huiveja, maanläheisiä värejä, you know...). Toisaalta monet eivät ole kovinkaan innokkaita ottamaan kontaktia, mutta ymmärrän kyllä senkin, koska ainakin allekirjoittaneen kanssa puhuminen on yhtä tuskaa.

EDIT. Ai niin, ja _kaikki_ saksalaiset polttaa. Voi herranjumala, että täälllä poltetaan tupakkia. Kuin korsteenit.