Ensi alkuun saatiin kuulla hieman oluen valmistuksesta, joka tosin meni meidän porukassa täysin harakoille, kun edes saksalainen ohjastajamme ei kaikin ajoin ymmärtänyt tai saanut selvää oppaamme murteellisesta saksasta. :D Mutta Muumipappa sai kuitenkin maistaa maltaita, niin tummia kuin vaaleita.
Vaaleat maistuivat miedosti viljalle...
...ja tummat vähemmän miedosti kahville ja karvaalle.
Vanhat ja koreat panimohärvelit
Ja sitten ne nykyaikaiset ja steriilit värkit
Kaikenlaisia oluita sitä onkin, hämmästeli Muumipappa.
Olut pitää viileydestä, toisin kuin Muumipappa, joka nytkin jo havittelisi talviunille käymistä, mutta typerä kämppiksensä raahaa vain poloista muumeloa paikasta toiseen.
Panimoissa oluen määrää mitataan tankeissa.
Juomanlaskija työssään
Aah, ensimmäinen maistiaisolut. Vaaleaa on, kuten kuvasta näkyy, vaahto oli paksua kuin capuccinossa ja maku oli ainakin Papan suuhun raikas ja hieman hedelmäinen, mutta silti hieman hmm... kaljamainen. :D
Juoma tuli laskettaessa niin vauhdilla, että lattialla suorastaan virtasi olutta. Olisi siinä moni suomipoika ollut ihmeissään. :D Takaisin asiaan kuitenkin ja otetaanpas toinen!
Kyseessä oli olut tumma kuin tropiikin yö ja enempää tietoa näistä lagereista, schlagereista tai mitä wagnereita ne nyt ovatkin ei valitettavasti Muumipapan korviin kantautunut. Maku oli hedelmäinen, tuhti ja mämmihtävä ja olut itsessään melko paksua. Muumipappa tykkäsi! *hik!*
"Teillä näyttäisikin olevan vielä sen verran, että jos minä vielä yhden hakisin..."
Jouluolut. Muumipappa ei pitänyt lainkaan jouluoluesta. Olut oli hyvin kitkerää, eikä ollenkaan raikasta, mutta monet viinien ystävät pitivät tätä parhaana oluena. Kaikenlaista...
Muumipappa siirtyi nauttimaan loput oluestaan pienen pubin puolelle asiaankuuluvan rekvisiitan keskelle.
Kolme itseään isompaa olutlasillista nautittuaan Muumipappa saattoi olla lievästi hutikassa... Mutta kyllä panimovierailu olikin sen arvoinen.
Kiitos Felsenkeller!
FANTASTISTA!!! \o/
VastaaPoista