Vaiheessa

Tervetuloa arvoisat osallistujat tähän seminaarimme toiseen osaan, joka on oikein vitsikkäästi nimetty: Eniten v***ttaa kaikki - kulttuurishokin toinen vaihe. Kuten ehkä edellisestä seminaaristamme muistatte, kulttuurishokin toinen vaihe on ensimmäistä paljon epämiellyttävämpi. Alkuaikojen innostuneisuus vaihtuu ärsytykseen ja väsymykseen. Kuka tunnustaa jo siirtyneensä tähän toiseen vaiheeseen? Jahah jahah, yhdellä kädellä viittaaminen riittää hyvin, myöskään seisomaan nouseminen, hyppiminen ja huitominen ei ole välttämätöntä. Niin, kerrataanpas nyt tässä nopeasti tämän kulttuurishokin toisen vaiheen tärkeimpiä tunnelmia. Jo jonkin aikaa vieraassa maassa asuneena teille alkaa jo muodostua näkemys arkielämästä kyseisessä maassa. Hohto, jos sellaista on edes ollut, alkaa hälvetä ja monet pienet asiat alkavat ärsyttää. Jonkinlaista taisteluväsymystäkin alkaa ilmetä, eikä enää jaksa oikein innostua uusista asioista. Koti-ikäväkin saattaa vaivata. Monet kyseiselle maalle tyypilliset tavat saattavat tuntua kummallisilta. No niin, kysytäänpäs nyt uudestaan, kuinka moni huomaa kulttuurishokin ikävämmän puolen iskeneen? Sitähän se minäkin. Haluaisitteko nyt jakaa kaikkien kanssa joitakin ärsytyksen aiheita? Höphöphöp! Eipäs huudeta kaikki yhteen ääneen! Yksi kerrallaan, kiitos. Niin, Pohjoismaista tulevalle joka paikassa ja edelleen myös baareissa tapahtuva tupakointi on kyllä paitsi ärsyttävää myös terveysriski. Niinpä, sanopa muuta. Juu, kaikki vaatteet vaan alusvaatteita myöten pesuun, kun tulet kotiin. Ja pesuhan ei, sivumennen sanoen, ole ilmaista varsinkaan opiskelija-asunnoissa. Aivan, ja vaikka et olisi illan aikana juonut kuin väljehtyneen Spriten, niin päätä särkee aamulla, kun on koko illan hengittänyt savua. Puhumattakaan siitä tyrmäävästä hajusta, joka leijailee tupakoitsijoiden suusta ruuhka-aikana täyteen ahdetussa ratikassa. Kyllä, kieltämättä välillä olisi mukava napata se tupakki ja tumpata polttajan silmään. Ei siis itselläni tietenkään tällaisia ajatuksia ole, olen vain joltakulta joskus moista kuullut, krhm...Mitäs muita ärsytyksen aiheita? Kyllä, kielitaitoon liittyvät ongelmat ovat varmasti yksi suuri ahdistuksen aiheuttaja, varsinkin kun kyseessä on niinkin hankala, ellen sanoisi jopa tarpeettoman, käsittämättömän, mahdollisesti jopa helvetin vittum... tarkoitan, konstikas kieli kuin saksa. Kyllä kyllä, sanajärjestys on jokaiselle järkevälle ihmisellä käsittämätön, ja mihin hemmettiin ne tarvivat niin monta prepositiota? Ja eikö sinne preposition perään nyt vaan voisi tunkea minkä tahansa sananmuodon, nämähän täällä puhuvatkin niin epäselvästi, etteihän siitä ota pirun erkkikään selvää, että olisikos siellä nyt der vai dem vai kentien höm. Ja jos kerta ite saksalaisetkin sanovat, että nach USA, niin miksi helvetissä meidän ulkomaalaisten on muka opeteltava sanomaan in die USA?! Ja onhan se tosi mukavaa, että persoonapronomineissakin on sen miljoona muotoa ja kaikki hän-sanaan liittyvät muodot ovat niin perkeleen lähellä toisiaan, että niitäkään erota varsinkaan tätä paikallista mongerrusta kuunnellessa. Ja mikä helvetti siinä on, ettei voida puhua hitaammin. Ei, vaikka polvillasi rukoilisit, niin sama asia toistetaan ihan samalla nopeudella ja yleensä parilla selittävällä lisälauseella höystettynä. Koeta siinä nyt sitten ymmärtää jotakin!! Eikö nämä urvot täällä tajua, että minä olen ulkomaalainen?!! Kai sen nyt sanoo alkeellisinkin kielikorva, kun mun puhetta kuuntelee. Eilenkin se hemmetin italialainen jäätelömyyjä hyvä kun ei purskahtanut nauruun, kun tilasin pallon mansikkajäätelö. Meillä suomen kielessä nyt sattuu olemaan vahva ärrä, syytön minä siihen olen!!! Ja vielä syyttömämpi siihen, että saksan sanassa Erdbeere on niin monta ärrää. Jos ei mun ärrän lausuminen innosta, niin voi painua sanonko mä minne!!! Ja sama ällän kanssa! Siis voitteko kuvitella, mun ällän lausuminenkin on muka jotenkin liian selkeetä, pitäisi lausua syvemmältä kurkusta. Tottakai mun lausuminen on selkeetä!!! Minä puhun selkeetä kieltä, jossa on selkeät äänteet ja niille vastaavat kirjainyhdistelmät! Eikä sillä lailla kuin näillä munapäillä täällä, että yhtäkkiä ää uun kanssa onkin oi ja sama sitten myös ee ja uu yhdessä niin sekin on oi! Siis mitä vittua!!! Ja suomen kielessä muka pitkiä sanoja! Hah, sanon minä!!! Ei tarvi kuin sattumanvaraisesti avaat vaan sanakirjan niin sieltä löytyy heti yhdeltä aukeamalta neljäkymmentä sanaa, joissa on enemmän kuin 84 kirjainta. Minäkö?!! Minä en liioittele koskaan! Rauhoitu??? Minähän olen ihan rauhallinen!!! Haa, minä näen sen rauhoittavia sisältävän ruiskun! Pysy kaukana minusta!! Joo ja sen pakkopaidan voit kanssa työntää sanonko minne! Hah! Sanon!!! Sanon vielä saksaksi! In dein Arsch! Ja vitut teitittele! Sinä saat teititellä minua! Te kaikki saatte teititellä minua! Suomeksi!! Siitäs saatte!!!! Ja siitä!!! HAHAHAHAHAHAHHAHHAHAHHAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
________________________________

Lopuksi vielä Muumipappa muistuttaa lapsia varomaan heikkoja päitä. Eiku...