Pieniä palasia

Tänäänkin on ollut hyvä päivä. Joskin kummalliset asuinkumppanini herättivät minut metelöinnillään jo puoli seitsemältä aamulla. Kuka hullu herää sunnuntaiaamuna puoli seitsemältä? Ei kai kukaan, joten ainoa selitys on, että tuo miespuolinen kämppis vasta saapui kotiin tuolla kellonlyömällä ja aloitti tietysti heti ovien paiskomisen. Mutta sängyssä vetelehtimisen jälkeen olen ollut tänään ahkera ja käynyt lenkillä, siivonnut, tehnyt ruokaa ja vähän koulutehtäviä. Tuo ruuanlaitto on edelleenkin varsinainen extreme-laji, kun sekä ruuanlaitto- että ateriointiväineinä ovat tällä hetkellä lusikka, veitsi, haarukka ja kaksi pikkulusikkaa, lasi, lautanen, muovi- ja posliinikulho, pikkuinen leikkuuveitsi, kattila ja paistinpannu. Kunnon veitsi ja leikkuulauta ynnä desin mitta tekisivät eetvarttia, mutta en jaksa niihin enää rahojani tuhlata. Vaihtoaikahan on kohta käytännössä jo loppu, sanoi pessimisti ensimmäisen kuukauden jälkeen. Otin pari valokuvaa tämän päivän kivoista jutuista.

Nämä pinkkimustat hurjimukset ovat nykyiset lenkkikenkäni. Näitä ei muuten ostettu värin takia, vaan olivat ainoat oikean kokoiset kaupassa. Mutta hyvä näillä on päästellä!

Aina roskia viedessäni antaudun suureen vaaraan.

Sinäänsä tuo varoitus voikin olla paikallaan, sillä täällä nuo roskalaatikot avautuvat eri tavalla kuin Suomessa. Kansi työnnetään pois laatikon päältä vaakasuunnassa eikä nosteta niin kuin meikäläisissä roskalaatikoissa. Jos sinne siis onnistuu itsensä tupeloimaan ja vielä laittamaan kannen perässään kiinni, niin menee varmastikin se 40-50 sekuntia ennen kuin sieltä pääsee pois... :P

Joku saa multa kohta kortin! :)

Täällä kukkii vielä ruusut. Ja tuommoiset hienosteluruusut vieläpä. Ei mitään maatiaislajikkeita.

Atriana oli äityliinin lähettämä kasvisateria, joka tuorejuustolla höystettynä oli ihan kelpo kamaa. Ja lisänä näkkäriä, ettei joutuisi äkkiseltään akuutin McFiberin tarpeeseen.

Sittenpä olenkin lähinnä skypeillyt ja venyttänyt uusia farkkujani. Nyt jatkan Jyväskylän myytävien asuntojen tiirailua. Ei sillä, että olisin ostamassa asuntoa, vaan koska haaveilu ja suunnittelu on niin kivaa. :) Muumipappa kyllä arvostaisi omistusasumista huomattavasti tällaista soluasumista enemmän. Mutta hänkään ei ole rahamiehiä, joten jatkamme haaveilua tahoillamme.