Könysimme siis tsekkiläis-virolais-brasialaisessa seurueessa kohti joulumarkkinoita. Valitettavasti porukassa oli vain yksi linssilude, Muumilaakson Pappa.
Ensimmäinen joulupukki oli jo taintunut liian hehkuviinin ansiosta muuannen kojun katolle.
Pelottava patsas ja yhtä pelottava, öh... Joulunenkeli?
Ja säähän oli mitä jouluisin. :D
Tungostakin oli jonkin verran, mutta Pappa bongasi kuitenkin kaltaisiaan satuhahmoja tuollaisista pylväistä. Joulupukki nyt etunenässä ja sitten jotain vähemmän tunnettuja satumaailman edustajia.
Pappa pääsi myös kokeilemaan joulumarkkinaherkkuja, kuvassa saslikkia.
Paluumatkalla jonkinalainen joulupukkien SWAT-tiimi piiritti tavarataloa.
Luultavasti Erasmus-vaihtareita varten oli järjestetty myös suora linja Doku-Zentrumiin...
Tosiasiassahan minä olisin rynnännyt tuonne Doku-Zentrumiin niiltä sijoiltani, jos olisin ehtinyt. Kyseessä on siis natsipuolueen taivalta dokumentoiva museo, jonka läheisyydessä on myös kentät, joilla pidettiin niitä videoituja "puhetilaisuuksia". Tuonne siis heti seuraavalla Saksan turneella uudestaan.
Doku-Zentrumin näimme toki ulkoapäin todella oivallisella hehkuviiniraitiovaunukiertoajelulla. Mainio sana. Kolistelimme siis vanhalla, koristellulla ratikalla ympäri kaupungin ja mainio setä kertoili historiaa ja vähän tätäkin päivää.
Hmm, hehkuviiniä ja saksalainen "pipari". Tokihan tuon mukillisen juotuani naamani helotti kuin kylpymiehen tiedätte-kyllä-mikä ja herätin ansaittua huomiota ("Montako kuppia sä oikein joit?"). Joo, punaviini, viholliseni.
Sellaista siis Nürnbergissä. Huvittavaa, että alkuun ajattelin reissaavani kovastikin Saksan ulkopuolelle. Miten ihmeessä, kun tämä maa on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kaupunkeja. Ja päivän kestävillä reissuilla jää aina niin paljon näkemättä. Kyllä tännekin jonakin päivänä palataan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti