Lumikki

Naama valkoinen kuin lumi, nenä punainen kuin veri ja silmänaluset mustat kuin ebenpuu. Tällainen tallukkalainen versio Lumikista täältä sairasvuoteen ääreltä. Nämä vähäliikuntaiset ja tuoreruuattomat elintavat alkaa vähitellen näkyä paitsi elopainossa myös vastustuskyvyssä. Käynhän mä täällä kerran viikossa joogassa, mutta se ei ehkä yksinään ihan riitä. Jotenkin ei huvita lähteä tuonne ulos sompailemaan ja nyt ei tietenkään voikaan, kun kaikkia paikkoja särkee ja päässä on varastoituneena kiloittain räkää. Nice...

Mutta siis taisteluväsymystä alkaa jo olla. Ärsyttää, kun hyviä kämppiä menee sivu suun, kun niitä ei pääse katsomaan. Lisäksi ärsyttää, että työnhaku on kohtuullisen tehotonta, jos ei halua miljoonan euron puhelinlaskua. Sitten ärsyttää, kun kaiken tämän ärsytyksen keskellä pitäisi vielä väsätä viiden sivun essee tuohon yhteen historian kurssiin. Kurssi sinäänsä oli mielenkiintoinen ja aihekin, mistä meinaan kirjoittaa, mutta se aloittaminen... :P Sietämätöntä.

Onneksi ihana siipoittimeni tulee huomenna ja saan ajatukset vähänksi aikaa taas muualle kaikesta ärsytyksestä. Joskin olisihan se nyt ollut ihan kiva olla terveenä, kun toinen tulee käymään. Mutta aina ei voi voittaa. Mainitsinko muuten, että myös mahani on sekaisin? No nyt mainitsin ja tokihan meillä on taas toinen vessa rikki. Jumalan kiitos on kuitenkin tuo toinen, jossa rampata.

Ärsytystä tasapainottamaan nuo kuvat, joissa kuvaillaan elämän pieniä iloja. Mulla on kirja nimeltään 10 000 syytä olla onnellinen, jota tykkään aina välillä lukea, koska siitä muistaa taas monia asioita, jotka on elämässä kivoja. Nämä kuvat siis nettisivuilta, jotka jatkaa tuota samaa tarinaa. Näitähän sitä pitäisi aina muistaa. Mutta nyt haen vielä yhden lasillisen vettä, johon sekoitan c-vitamiiniporetabletin. Ihmeen tehottomia vitamiineja myyvät täällä. Luulisi nyt 300 mg vahvempaa kamaa löytyvän...