Muumipappa seikkailee osa 8: Salzburg

Muumipappa seuralaisineen oli odottanut kuin kuuta nousevaa muuannen very important personin saapumista Saksanmaalle ja erityisesti suomalaisseurassa tehtyä matkaa Itävallan puolelle. Matkaa taitettiin jälleen aamusella junalla ja kuuden tunnin köryyttelyn jälkeen saavuttiinkin Salzburgiin.

Jännittävän bussiarvonnan ja muille turisteille tienneuvomisten jälkeen löysimme viimein hotellimme, joka olikin oikein kotoinen IKEA-kalusteineen. :) Muumipappa arvosti myös seiniltä löytyvää porokarjaa.

Koska aikaa paikan päällä oli vain pari päivää, ei hotelliin voinut jäädä lepäämään, vaan oli syöksyttävä suoraan kohteeseen. Ilma oli tuolla vuorien kupeessa noin miljoona astetta kylmempi kuin rakkahassa Jenassa, joten Pappa-riepukin joutui nöyrtymään turkishaalarin uumeniin, bongaa siis kuvasta nolostunut Muumi.

Matkailimme jälleen bussissa, jossa Pappakin katseli maisemia.

Illan ohjelmassa oli kaupungilla haahuilua ja tietysti joulumarkkinoilla pyörimistä. Kuvasaldo seuraava.

Jo näiden muutamien hetkien käppäilyn aikana tuntui, että kylmyys menee paitsi luihin myös ytimiin ja jäätymiskuolema oli uhkaavan lähellä. Niinpä suuntasimme ensimmäiseen löytämäämme kuppilaan, joka sattui olemaan varmaankin peri-itävaltalainen eli hienohko kahvila, jossa tarjoilijoilla oli puku päällä ja valkoiset esiliinat ja katossa kristallikruunut. Voin kertoa, että Saksan sympaattisiin ja rähjäisiin kuppiloihin tottuneelta oli mennä melkein viisi euroa maksanut kaakao väärään kurkkuun. Pappa sen sijaan oli suruton kurmittuaan kitaansa itseään isomman kannullisen glühweinia.

Kahvilasta ulos pääseminen olikin sitten kinkkisempi juttu, kun tarjoilijat ylenkatsoivat merkitsevää kulmakarvojen kohotteluani kelpo tovin. Lopulta pääsimme kuitenkin ulos ja aloimme lähes saman tien miettiä ruokapaikkaa. Tämähän on meidän reissujen akilleen kantapää... Niin huvittavaa kuin se onkin, emme ikinä pysty päättämään ruokapaikkaa ilman vähintäänkin puolen tunnin kävelyä eessuntaassun ja tilannetta kärjistää aina, jos allekirjoittanut on kovin nälkäinen, koska silloin päätösten teko on täysin mahdotonta. Niinpä nytkin talsimme ympäriinsä ja tilannetta ei ollenkaan helpottanut se, että oli perjantai ja paras illallisaika. Lopulta menetin malttini ja Muumipapan kauhistuneista vastalauseista huolimatta ilmoitin, että nyt lähdetään hotellille syömättä. Onni onnettomuudessa, hotellimme lähellä oli kelpo kreikkalainen ravintola, johon kävelimme epäröimättä sisään. Joskus näinkin. Ruoka oli hyvää ja kallista ynnä henkilökunnan huumorintaju kohtuullisen omalaatuinen. Mutta maha tuli täyteen ja valkosipulin löyhkä oli aikamoinen.

Seuraavana aamuna, tai noh, aamupäivällä otimme suunnaksi erään eilisellä epätoivokierroksella vastaan tulleen ravintelin, joka tarjosi aamupalaa. Aamupala on päivän tärkein ja paras ateria, sanoo Muumipappa ja mitäpä muutakaan voi moisen aamiaslautasen edessä ajatella.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että ainoa nähtävyys, johon panostamme on Hohensalzburgin linna, jonne otimmekin suuntiman ensimmäiseksi. Matkalla toki kuvasimme jokea ja mitä näitä nyt on. :D

Muumipappa vaatii saada lisätä, että ylläolevassa kuvassa näkyvällä läikällä ei ole mitään tekemistä Papan tai edellisenä iltana juodun hehkuviinitonkan kanssa, vaan asialle on luonnollisempi selitys.

Tuonne ylös vain reippaasti.

No jos kuitenkin otetaan tuo sikakallis funikulaari eli jokaisen korkeanpaikankammoisen lempiliikenneväline heti lasipohjaisen hissin jälkeen. Seuruenn urospuolisia jäseniä ei pelottanut. Voisinpa sanoa samaa itsesätni...

Ensimmäisenä linnassa syöksyttiin tarkastamaan näkymät. Olivat ihan kelvolliset. :)

Toisella puolen näkyi jo vähän jotain kumpujakin.

Yksityiskohtia linnasta.

Sitten ei muuta kuin alas ja katsastamaan kaupungin suurta poikaa, joka löytyikin kotoisasta luistelukaukalon reunalta.

Samassa yhteydessä voitaneen esitellä myös muut tavatut olennot.

Piparipoika

Ja Uuh! Lion!

Oijoijoi, hyvä Simpsons-vitsi se vaan paranee vanhetessaan. :D Mutta koska maarumme alkoivat jo vaatia apetta siirryimme pienen etsiskelyn jälkeen ansaituille kakkukahveille. On muuten velhossa paikassa tuo kaupungin reuna.

Kahvit siis juotiin tuon kaupungin herra Isoherran mukaan nimetyssä puodissa.

Hmm, sweet cake...

Illemmalla tuli vielä haahuiltua kaupungilla ja taas ympäriinsä säntäilyn jälkeen syötyä, muun muassa mainiota keisarin hölynpölyä.

Huippukuvaaja M onnistui nappaamaan henkeäsalpaavan kuvan öisestä kaupungista.

Jos tämä postaus olisi ilmestynyt suunnitellusti ennen joulua, olisi Muumipappa toivottanut seuraavan kuvan myötä hyvää joulua, mutta nyt tyydytään toivottelemaan hyvää loppiaista. :)

Ja samalla sitten heipat myös Salzburgille.