Ääh, miksi syksyn pitää olla tällainen harmaa ja ankia? Arvostaisin enemmän aurinkoista ja ruskan väreissä hehkuvaa syksyä kuin sateista ja synkeetä.
Viimeisen kymmenen päivän aikana tunnelmat ovat menneet laidasta laitaan. Välillä olen meinannut ahdistua hengiltä ja välillä tuntuu huikasevasti, että kaikki sujuu. Tilanne on nyt faktapuolisesti tasoittunut, kun selvisi minullekin viimein ja yksiselitteisesti, että filosofian maisterin tutkintoon mun tarvii tehdä halutessani vain historian opintoja, koska aloitan siis maisteriopinnoista heti, kun saan aineopinnot tehtyä eli tämän vuoden jälkeen. Ja samalla selvisi, että opettajaopintoihin pääsy on meikäläiselle ihan hemmetin vaikeaa. Tai siis ei pääsy kai ole sen vaikeampaa kuin muillekaan, mutta tuon rahakysymyksen takia opintojen ajoittaminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta. Pedagogisiin opintoihin kun voi hakea vasta, kun aineopinnot ja kasvatustieteen peruskurssit on tehty, joten mulla mahdollinen aloitus venyisi siis syksylle 2012 ja ensi lukuvuonna pitäisi siis hommailla jotain muuta. Ja kysymyshän on, että millä rahalla?
Nyt siis rassaan aivojani epätoivoisilla suunnitelmilla, että mitä, missä ja milloin. Ja jos en edes yritä nyt niihin pedagogisiin, niin koska sitten. Ja missäköhän välissä ajattelin väsätä graduni (tämähän toki on äärimmäisen ajankohtaista, kun pro seminaarin aihekaan ei ole valmiina, työstä itsestään tietenkään puhumattakaan...)? Hitto. Kun viimein tietää, mitä haluaa, niin siihen ei ole aikaa eikä rahaa! Saateri! Tietysti voisin skipata koko opettajahomman ja tehdä opintoja museologiasta ja valmistua säädyllisessä kahdessa vuodessa, mutta kun ei halua! Ja kun meinaan sinne vaihtoonkin lähteä...
Sehän tässä vasta rassaakin. Päätin hakiessani opiskelemaan, että jos pääsen niin vaihtoon on lähdettävä, koska muuten en ikinä saa rauhaa. Olen kuitenkin aina ajatellut itsestäni, että olen se, joka lähtee vaihtoon ja vaikka ajatus on hautautunut aikojen saatossa pelkoon ja epävarmuuteen, niin nyt haluan kuitenkin edes yrittää. Vaikka koko asia tuntuu kyllä edelleenkin aivan kammottavalta. Niin pieni ihminen sitä kuitenkin vielä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti