Hipihipi! Kaksi opiskelupäivää takana ja plakkarissa 25 opintopistettä. Repikää siitä! :D Eli olimme amanuenssin kanssa samaa mieltä siitä, että onhan se nyt järjetöntä tehdä samat opinnot kahteen kertaan, joten sain aiemmat historian perusopintoni hyväksiluettua. Todellinen helpotus, joka vaihtui tietysti lievään paniikkiin, kun samainen amanuenssi kehotti ilmottautumaan samoin tein tutkielmakollokvioon (tunnetaan muutamissa (kymmenissä) muissa aineissa pro seminaarina). Ja äkillisessä itsevarmuuden puuskassa näin myös tein. Alan sitten heti viiden vuoden historianopiskelutauon jälkeen tekemään tulevaa kandin työtäni. :D Jos en olisi niin helpottunut noista korvaavuuksista, alkaisin varmaan itkeä kauhusta. No, ei sentään, kyllähän minä sosiologian gradun väsänneenä yhden historian seminaarityön teen. Huomatkaa, mikä itsevarmuus! Uusi uljas Tallukka!
Illalla oli fuksien illanvietto (sehän se olisikin, kun illalla olisikin esim. aamupäivänvietto...) tuossa Sohvilla. Siinä sitä jotenkin tajuaa oman ikänsä, kun sanoo ääneen, että "Kun minä aloitin opiskelut silloin kymmenen vuotta sitten...". :D Miten erilainen ihminen sitä olikaan silloin. Vaikka välillä tiedän olevani hyvin rasittava räpätäti, niin kyllä tänäänkin olen niin onnellinen, että olen se puhelias ja avoin Talliainen, joka oikeasti olen. On kummallisesti helpottavampaa olla oma itsensä ja höpöttää ja huitoa ynnä mellastaa kuin istua hiljaa nurkassa kuuntelemassa muiden puheita. Ihmiselle, joka on luontaisesti yleensä huomion keskipisteenä, on näemmä traumaattisempaa olla luontonsa vastaisesti hiljaa kuin esim. se, että joku kyllästyy mun melskaamiseen ja vaikka sanookin siitä. Miksi kukaan ei kertonut, että omana itsenä oleminen on näin mukavaa? ;)
Illan tuoksinassa huomasin myös olevani kolmatta kertaa uutena opiskelijana, vaikka siis en ole uusi ihmisenä enkä myöskään opiskelijana. Mitä ihmettä! Olenko minä siis uusvanha eli retroa vai ihan vaan vanha eli vintagea? Samapa se, nykypäivänä ovat haluttua kamaa molemmat. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti