Jaiks! Nyt se on sitten totta. Opiskelu on alkanut ja samalla kätevästi myös kaikki epäilykset, pelot ja paniikki. Greit... No ei maar, epäselviä asioita vaan on heti alkuun niin paljon, että ei tämmöinen hätähäinen meinaa jaksaa odottaa niiden selviämistä.
Yllättäen olin fuksiporukan vanhin. :D Muut olivat 18-23-vuotiaita ja poikia oli yllättävän paljon verrattuna vaikkapa muinoin Rovaniemellä sosiologian aloittaneisiin kahteen mieshenkilöön. Tuntui varsin hullunkuriselta tepastella paikasta A paikkaan B isossa laumassa paikoissa, jotka kuitenkin ainakin pääosin tunnen. Onhan tämä nyt kuitenkin aika suuri helpotus, että tuntee paikat ja muutenkin meiningin edes jossain määrin, vaikka tietysti tällaiselle dinosaurukselle on myös monia uusia asioita, kuten tuo Korppi, jota käytettiin mun aikana aika minimaalisesti. Mutta eipä sen käyttö mitään ydinfysiikkaa liene, joten ehkäpä siitäkin selviää.
Eniten kauhistuttaa taloudellinen selviäminen. Huomenna menen kyselemään mun hissan perusopintojen perään, koska jos en saa niitä korvattua, niin joutunen tekemään pitkän ja hitaan harakirin, kun kuolen nälkään ja palellun ulos, kun en voi käydä töissä, enkä saa tukea ja menetän asunnon ja toimeentulon. Ei totisesti kannata valita väärin ensimmäisellä opiskelukerralla. Eikä ainakaan olla niin torspo, että suorittaa nuo väärin valitut opinnot vielä loppuun opintotuettuna. Onhan toki aina mahdollisuus, että lopettaisin nykyisessä työpaikassani ja hakisin jotain muuta hommaa, mutta luvalla sanoen niin monta muutosta yhteen syssyyn kyllä hieman mietityttää. Ei tässä nyt kuitenkin niin pärjääviä vielä olla.
Epävarmuus ei totisesti ole meikäläisen vahvimpia puolia. Tai siis epävarmuuden sietäminen. Täytyy vain koettaa rohkaista itseään, että eipä sitä yrittämättä mitään saa. Niin paljon on kuitenkin pienellä panostuksella muuttunut, että ehkäpä tämäkin vielä iloksi muuttuu. Ja muuttuuhan se, eipäs nyt olla niin negatiivisia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti