All I want for Christmas is to go to Lapland, said Muumipappa - Jouluksi kotiin

Koska kohta on pääsiäinen on tietysti hyvä kirjoitella jouluun liittyviä postauksia. Mutta ei se mitään, Saksassa sää oli jouluna keväisempi kuin Suomessa pääsiäisenä. Jouluksi Muumipappa halusi päästä varmojen lumikinosten keskelle ja näin ollen kokka suunnattiin kohti Suomen Lappia. Matkaa lähdettiin taittamaan ensimmäisenä olkalaukun sivutaskussa ratikalla kohti Jena Paradies-rautatieasemaa.

Asemalla hytinän jälkeen paikalle saapui täysin ajallaan mainio ICE-juna, johon Muumipappa taustalla näkyvän punaisen matka-arkkunsa kanssa könysi.

Berliinin päärautatieasemalla Moomin pappa kapusi bussiin numero TXL ja laukustaan kiinni pidellen köryytti aina lentokentälle saakka. Tähän mennessä kaikki oli mainiosti ortningissa ja lähtöselvitykset ynnä turvatarkastukset olivat hetkessä ohi ja noin nelituntinen odotus saattoi alkaa. Odotusaika oli siksi niin pitkä, että natiivit saksalaiset alinomaan varoittelivat DB:n junien olevan "jatkuvasti" myöhässä ja aikaa oli hyvä varata, että lennolle varmasti ehtii. No, kokemukseni Deutsche Bahnista toki rajoittuivat vain neljän kuukauden ajalle, mutta tokihan se on hälyttävää, jos juna on noin joka kolmas matkustuskerta pari minuuttia myöhässä ja muulloin aina ajallaan. Saksalaiset... Mutta Tegelin kentän kämäisimmässä terminaalissa C oli hyvä istua ja pohtia.

Odottelu alkoi kylläkin saada jossain vaiheessa hieman hermostuneita piirteitä, kun boarding-aika oli ja meni ja konetta ei näy mailla, eikä halmeilla. Kunnostauduin siinä sitten kännykän käyttäjänä ja kirjoitin äidilleni tekstiviestin, jossa elvistelin ostaneeni M:lle joululahjaksi shampanjaa ja veljelleni suklaata. Ja arvatkaapas lähetinkö viestin äidilleni? No en tietenkään vaan M:lle! Kyllä sapetti, kun jouluyllätys meni mönkään.

Lopulta tuli jo lennon lähtöaika ja vieläkään ei havaintoakaan koneesta. Tässä vaiheessa henkilökunta sitten jo kuulutti, että lento on myöhässä. Aijaa! Tämä ei tietenkään vielä ollut kenellekään selvää... Olin jo ihan hermoraunio, sillä minulla oli Helsingin päässä vain reilu tunti aikaa hankkiutua Helsinki-Vantaalta rautatieasemalla ja se aika lyheni hetki hetkeltä. Lopulta noin vartti oikean lähtöajan jälkeen kone rullasi paikalle ja sitä alettiin tyhjentää, tankata ja siivota. Lopulta mekin pääsimme koneeseen ja matka saattoi alkaa. On muuten varsin vinha tunne, kun koneen kapteeni ilmoittaa, että ajetaan vähän kovempaa, että saadaan aikataulua kiinni ja etsitään Helsinkiin jonkinlainen oikoreitti. Hmm, toivottavasti lennonjohto on kuulolla.

Helsinki-Vantaalla tajusin, että aikaa junan lähtöön oli enää 50 minuuttia ja koska rahaa on (niinpäniin...) niin loikkasin taksiin, joka sekin meinasi ajaa kolarin yllättävän liukkaalla tiellä. Asemalle päästyäni huomasin kuitenkin, mikä ero on DB:llä ja VR:llä: VR:n voit aina luottaa ja niinpä junani oli tälläkin kertaa puolisen tuntia myöhässä. Kirottua! Mikäs siinä oli sitten seisoskellessa laiturilla ja havainnoimassa, kuinka paljon saksaa ympärillä puhutaankaan. Se muuten on ällistyttävää.

Odottelu palkittiin lopulta ja pääsimme makuuvaunun lämpöön. Kansainvälisyys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan hyttikaverini oli ranskalainen. Emme kylläkään puhelleet muutamaa sanaa enempää, sillä hän häipyi jonnekin ja minä vetäydyin vällyjen väliin, kuten teki myös Muumipappa.

Makoisasti nukuttujen yöunien (nukun junassa aina kuin tukki, samoin Muumipappa) jälkeen pieni laittautuminen eli hatun suoristus ja joululoma Lapissa saattoi alkaa!