Hiljaiselostelua ja opiskelijakortti

Paha, uusi bloggaaja, kun ei kirjota! :) Olen viime viikot keskittynyt lähinnä velttoiluun ja yleiseen tekemättömyyteen, ikään kuin levätä voisi jotenkin varastoon. Syksy alkaa jo välillä suorastaan ahdistaa, koska luvassa on työntekoa (toivottavasti jopa kahden työn), opiskelua ja kaksi vaativaa harrastusta. Ja kenen vika tämäkin nyt taas on?! Mitäs läksit, saattaisi muinainen sketsihahmo todeta. Mutta jos on viettänyt elämässään vuosia hiljaiseloa joko kaikilla rintamilla tai ainakin monilla tahi vähintäänkin jollakin, niin sallittakoon tämä hetkellinen (no okei, mahdollisesti vuosia kestävä) ylenmääräisyys. Sitäpaitsi, eikös kaikkea kivaa jaksakin tehdä myös marraskuun kammottavassa pimeydessä tai tammikuun murskaavassa uuden aloittamisen tuskassa. Saapa nähdä.



Yleisessä vetelehtimisen tilassa olen lykännyt myös välttämättömyyksien hoitamista tarpeettoman kauan. Opiskelijakortin tilaaminen kesti ehkä kuusi minuuttia ja kuitenkin olen lykännyt sitä jo pari viikkoa. Meikäläisen saamattomuus lähenee jo taidetta. Tai sitten kortin tilaamiseen voi myös liittyä jossain määrin vahvoja latauksia, kun se nyt viimein on konkreettinen osoitus siitä, että nyt ollaan taas uudella tiellä. Vaikka tietysti opiskelupaikka on unelmieni täyttymys, niin siihen liittyy kuitenkin valtavasti epävarmuustekijöitä. Ja epävarmuuden sietäminen ei totisesti ole yksi mun hyveistä... Mutta tässäpä se veri punnitaan. Ehkäpä sitä tässä oppii. Kauheen positiivinen musta on tullut, huomaan.

Ai niin. Ja mitä tulee blogini kuviin, ne tulevat olemaan huonolaatuisia, epätaidokkaita ja harvassa. Valokuvaamisen suhteen olen vahvasti matkalla mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta, enkä edes omista toimivaa kameraa tällä hetkellä, mutta en anna sen haitata, vaan tungen alokasmaisia otoksiani sopiviin ja erittäinkin epäsopiviin väleihin. Olen blogini herra! Muah-hah-haa!